Valmistuin kultasepäksi vuonna 2003 Lahden muotoiluinstituutista ja tein siitä lähtien alan töitä noin 20 vuotta ensin muutaman vuoden palkoillisena ja pidempään yrittäjänä, kunnes 2023 pääsin päätoimiseksi kulttuurituottajaksi.
Nykyisin teen kultasepäntöitä sivutoimisesti noin kerran viikossa, lähinnä korjaus- ja pieniä tilaustöitä.
Tuli älli ja vaarallisesti sopiva väli. Joten tein rannekellon. Oikeammin kuoren rannekelloon - koneiston tilasin tukusta. En muista mallinumeroa, enkä ala kelloa sen takia avaamaan, mutta Miotan automaattikoneisto se on. Ottaa kädenliikkeestä voimansa, mikä hyvä onkin ettei tarvitse kuorta availla.
Kaikenlaisia tilaustöitä on ehtinyt vuosien varsilla tekemään. Valitettavan vähän vain niitä on tullut dokumentoitua. Joitakin kuvia varmasti löytyy jostain laatikoiden pohjalta ihan oikeina valokuvina - niitä kun vielä vuosituhannen alussa otettiin. Tiedä sitten missä sellainen laatikko voisi olla...
Forssan 100-vuotispäivien kunniaksi kaupunki osoitti kunnioitusta lahjoittamalla kaksi kaupungin avainta ansioituneille henkilöille. Kuulostaa ehkä joltain, mitä tapahtuu lähinnä Aku Ankassa, mutta tällä perinteellä itseasiassa on pitkä perinne. Edellisestä kaupunginavaimen luovutuksesta tosin oli ennättänyt kulua jo vuosikymmen poikineen.
Asiakkaalla oli hallussaan vanha markka syntymävuodeltaan, jonka hän halusi kaulaansa roikkumaan. Yksinkertaisinta tietysti olisi porata lanttiin reikä ja siihen lenkki. Parempi ja oikeampi tapa on kiinnittää markka kiinni niin, että sen saa ripustuksesta ehjänä pois.
Ennen kulttuurituottajan hommia brändäsin verkon kautta tarjottavaa kultasepänalan korjaus- ja tilauspalvelua sekä kierrätyshopeasta valmistettua korumallistoa Kultacore-nimellä. Korujen valmistuprosessien ekologisuus oli ihan omaa luokkaansa. Parhaiten muistan, kuinka hankala sitä oli yrittää selkeästi viestiä asiakkaille :D
