Jälleen sellainen kehitysketju, että kuulin somessa kompin, joka jäi kiinnostamaan ja jota lähdin jäljittelemään. Ei mikään erityinen komppi sinällään, mutta saundiltaan jostain syystä mielenkiintoinen johon olen eri yhteyksissäkin kiinnittänyt huomion.
Mitä tulee miksaamiseen ja masterointiin, sitä aina kuvittelee, että nyt on kaikki härpäkkeet hanskassa - kunnes sitten jokin hemmetin kohtalo sen huomaa ja toteaa, että "hold my beer".
Jokainen biisi on oma seikkailunsa vastoinkäymisineen ja voittoineen. Autica on siinä mielessä vähän lattea. Teki mieli tehdä jotain teknohtavaa, mikä sitten kohta alkoikin elää omaa elämäänsä. Isoin ylikömmittävä kynnys oli siinä, ettei tämä meinannut millään kehittyä mihinkään suuntaan. Pyörittelin kahden minuutin mittaista raakiletta pari...
Tämä se oli perhana! Ei riitä, että tuli tehtyä kevyesti ennemmän versioita kuin mistään ikinä ja että tuli miksattua pari kertaa puhki koko paska - tämä on lisäksi toinen kerta kun kirjoitan tästä hemmetistä.
Seitsemän raidan ja 35:49 pituiseksi muodostunut Human Resource on koostuu tänä vuonna tehdystä kappaleista, jotka on julkaisussa siinä järjestyksessä kuin ne valmiiksi tuli.
Juttu on tämä: koko 2000-luvun tallennettu musiikki on muuttunut voimakkuudeltaan kovemmaksi ja kovemmaksi ja tälle meiningille on annettu nimikin: Loudness war. Mitä äänenvoimakkuuteen(kin) tulee, tallennusvälineissä on raaminsa, joiden sisällä on toimittava. Niin digitaalisessa kuin analogisessakin härvelissä.
Tämän kanssa on mennyt aikaa - ja paljon!
Vuoden viimeinen. Työnimi Renoisessa on WROM - päätelköön kukin itse miksi. Mietiskelin lähinnä jotain robottizombeja tai -vampyyreja kuunnellessa tätä tekovaiheessa parvekkeella piippu huulessa. Sai lopulta toisen nimen. Ei kuvasta kuluneen vuoden tunnelmia. Sävyt lähinnä seurausta palautumisesta.
Noni! Nyt kun kerran aloitettiin LANDRilla kikkailemaan, niin kikkaillaan sitten kunnolla. Pyöräytin Roboteria is now serving humansin biisit läpi ja nyt ne soi huomattavasti paremmin.
Loppuvuoden puolella syntyi pari biisiä ja LANDRin myötä digitaalisesta musiikkipöytälaatikosta tuli kaivettua myös jotakin esille. LANDRiin ja tekoälyjuttuihin palaan myöhemmin, jahka kuvitan ja luen läpi pitkäksi paisuneen rönsyilevän kirjoitukseni.
