Autica

Jokainen biisi on oma seikkailunsa vastoinkäymisineen ja voittoineen. Autica on siinä mielessä vähän lattea. Teki mieli tehdä jotain teknohtavaa, mikä sitten kohta alkoikin elää omaa elämäänsä. Isoin ylikömmittävä kynnys oli siinä, ettei tämä meinannut millään kehittyä mihinkään suuntaan. Pyörittelin kahden minuutin mittaista raakiletta pari viikkoa. En oikeastaan tykännyt koko jutusta juuri lainkaan, mutta ei se kokonaan huonokaan ollut. Ei inspiroinut, mutta ei ihan luopumisen arvoinenkaan. Sellainen limbo. Joskus sellaiseenkin jumittuu.

Tässä oli muutama kiva siirtymä ja hyvää rakentelua. Huomasin, että yhden siirtymän jälkeen tulee toinen, mistä lähtee taas jokin rakentelu. Ajattelin, että juuri ne ovat ehkä se suola miksi en vain jätä koko hommaa pöytälaatikkoon, mutta vasta kun aloin napsia niitä pois, alkoi homma kehittyä.

Biisi haki muotonsa aikalailla siltä seisomalta. 

Mietin paljon näitä prosessejani. Sellaista tapahtuu usein, että mielessä alkaa pyöriä jokin ajatus, mitä yleensä inspiroi jokin mikä korviin osuu jostain satunnaisesti. Joskus vain hyräilee jotain tai sitten vain salamanlailla tulee jokin mieleen. Sitä lähtee sitten jäljittelemään tekemällä.

Voisi sanoa, että lopputulos ei ikinä ole sellainen kuin on mielessään ajatellut. Tekeminen kun on sellainen matka, että siinä tulee kaikenlaisia inspiraatioita ja ideoita mieleen. Sitä lähtee hortoilemaan jonkin jutun perässä, mikä nyt sattuu oikeanlailla kutkuttelemaan. Hyvä saundi, kiva melodia, jokin rytmillinen juttu, oikeanlainen fiilis - you name it. Se mitä taustalla miettii, mikä milloinkin kiehtoo ja miltä tuntuu välittyy biiseihin. 

Yksi ihan oleellinen juttu minulle on siinä, että olen päässyt eroon pyrkimyksestä siirtää tunteitani tai ajatuksiani musiikkiin biisejä tehdessä. Olen oppinut luottamaan, että kaikki se sisällä myllertävä, ajatuksia kuluttava yhtäältä kuin hyvä olo ja tyyneys tulee läpi näihin tekeleisiin ja nykyään kun kuuntelen näitä uusimpia juttuja, ne toimivat minulle päiväkirjan tapaan. "Aah, niin silloin oli sitä ja näitä ihmisiä elämässä", "Ai niin, oli sellainen fiilis", "Heh, tähän ajattelin videota, jossa on auringonkukkia".

Se on jännä huomata kuinka henkilökohtaisia nämä itselle on ja nähdä millainen merkitys niiden tekemisellä ylipäätään on.

Ja Autica on nyt sitten tällainen kesäinen renkutus, hyvänmielen biisi. Minulle. On muille sitten mitä on :D