Buumi mikä buumi

Datakeskusbuumissa on samaa vauhtisokeutta kuin tekoälyn käytössä. Molemmille on tarpeensa ja paikkansa, mutta kumpaankaan ei suhtauduta harkitsevasti ja niihin liittyviltä ongelmilta suljetaan silmiä. Jälkimmäinen johtaa ongelmiin.

Suomi on otollinen paikka perustaa datakeskuksia. Täällä on vakautta, suotuisa ilmasto ja saatavilla sekä vettä että sähköä. Erityisen houkuttelevaksi Suomen tekee se, että datakeskushankkeita tuetaan hyvin avokätisesti. Verotus on kevyttä ja sähköstä sekä vedestä saa edullisia sopimuksia, minkä päälle kunnat rakentavat infraa kernaasti. 

Asetelma on huono, koska Suomen ollessa jo muuten kiinnostava, olisi järkevämpää myös pitää huolta, että ulkomaalaiset investoinnit toisivat maahan tuloja sen sijaan, että kaivetaan omaa pussia saadakseen niitä tänne.

Mutta se nyt on maan tapa ja tätä ulkomaiset investoinnit ovat - joita tänne ihan vain ulkomaalaisten investointien nimissä jostain syystä tahdotaan. Investoinneista hyötyminen tahtoo jäädä mielikuvituksen varaan. Kaivosten osalta ollaan harjaannuttu kunnolla, eikä näemmä mitään opittu. Valitetaan siitä, kuinka sähköverkko, lannoitebisnes, mediatalot sun muut on ulkomaisessa omistuksessa. Turha porata perään, sinnä juuri nämä ovat niitä ulkomaisia investointeja, joita pitäisi loputtomasti vain lisää saada. Idiootit...

Valitettavasti en löydä nyt lähdettä, mutta pari päivää sitten luin, että Suomessa nyt toimivasta 44:sta datakeskuksesta seitsemän työllistää yli 20 ihmistä ja vaikka verotuloja on saatu noin 60 miljoonaa, ollaan palautettu ALV:a noin 250 miljoonaa.

Fingrid on tullut joidenkin hankkeiden tukoksi, koska sähköverkko ei riitä niiden sähköntarpeita täyttämään. Sinällään sähköä kyllä riittää. Oikestaan ei olla ollenkaan niissä kulutuslukemissa, joissa oltiin noin parivuosikymmentä sitten ennen kuin sähköä isosti tarvitseva teollisuus lakkasi. Sen jälkeen sähkötuotantokapasiteettia on vielä rakennettu ja saatu käyttöön lisää. Verkko ei vain riitä tällä hetkellä sitä toimittamaan sinne, mihin datakeskuksia kaavaillaan.

Osa hankkeista on kaatunut ja kaatuu rahoittajien vetäytyessä.

Datakeskus voi olla hyväkin juttu kunnalle. Etenkin siellä, missä iso paljon sähköä vaatinut teollisuus on loppunut ja jotka ovat lähellä isoja vesimassoja. Loppuneen teollisuuden jäljiltä on olemassa sähköverkko ja tyhjiä tiloja infran äärellä, joiden tilalle datakeskus on näppärä pykätä.

Toinen juttu on sitten paikat, jotka vaativat mittavaa infran rakentamista.

Näissä uusissa hankkeissa puhutaan työllistämisvaikutuksista, joita sadoissa mitataan. Näiden lukujen sokaisemana on helppo tehdä sopimuksia ja päätöksiä rakentaa infraa omasta pussista. Kannattaisi katsoa kuinka paljon datakeskukset yleensä työllistävät eikä ajatella, että tämä meidän datakeskus on erilainen. Ei se ole. Se tuottaa kunnalle kiinteistöveron, mikä ei edes jokusessa vuosikymmenessä kata kustannuksia, joita laitoksen saamisen eteen tehdään. Mitään takeita ei ole, että ne jotka keskus työllistää edes muuttaisivat seudulle. Iso osa työstä tehdään etänä ja todennäköisesti ihan toisesta maasta käsin. Vielä harvempi paikallinen työllistyy. Kun laitos tulee turhaksi tai siellä operoiva yritys menee konkurssiin, jää laitos niille sijoilleen, eikä kukaan maksa edes sitä kiinteistöveroa. Ja nämä eivät todellakaan ole sellaisia laitoksia, johon voi löytää toisen toimijan. Jo nyt yhtenä ongelmana on, että uuden teknologian myötä on paljon kätevämpi ja halvempi vaikka purkaa vanha pois ja rakentaa uusi, kuin yrittää päivittää vanha. Eikä nämä ole myöskään sellaisia laitoksia, johon joku toinen voisi asettua. Nämä ovat laitoksia, jotka räätälöidään tietylle teknologialle ja järjestelmälle.

Realismia enemmän. Sitä toisaalta kaipaisin ihan kaikkialle. En tiedä millaisena aikamme historiassa joskus kuvataan, mutta haihattelu, lyhytnäköisyys ja minäkeskeisyys siihen yhdistetään.

Kirjoitettu alunperin Facebookiin 7.5.