Kuusnepa ja NAS

Jos joku näki yllä olevan juostenkustun kuvan, niin kyse on siitä, kun eräs tuttava pisti minulle videon kuinka Doom oli saatu pyörimään Commodoren VIC 20:llä, minkä aivoni käänsi niin, että pitäisikö yhdistää Commodore 64 ja oma NASsini.

Täysin typerä idea.

Jos sanasto on vierasta, niin Commodore 64 on 80-luvun kotitietokone. Varsin suosittu aikanaan, eikä juuri millään tavalla samanlainen kuin koneet nykyään. Siinä ei komponentteja päivitelty eikä käyttöjärjestelmiä vaihdeltu. Minkäänlaisesta päivittämisestä ei tuolloin vielä edes tietdetty, eikä sen logiikka muutenkaan ihan helposti aukea kenellekään, joka on tutustunut tietokoneissin vasta PC-aikakaudella. 

NAS taas tulee sanoista Network Attached Storage ja meinaa kanssa ihan sanatarkasti käännettynä verkossa olevaa tallennustilaa. Käytännössä kovalevy, johon pääsee verkkoyhteydellä, ei sen enempää. Eikä sen vähempää, nimittäin kaikki ne pilvet mitä suurin osa päivittäin käyttävät eivät oikestaan ole mitään muuta kuin verkossa olevia kovalevyjä. Itseasiassa koko internet ei ole sen kummoisempi. Pohjimmiltaan. Pilviin liittyy useimmiten selainpohjainen käyttöliittymä, jolla tietoja pääsee katselemaan ja siitä syntyy helposti mielikuvia, että se olisi jotekin ihmeellisempi juttu. Toki pilviin liittyy myös automaattista tiedonsiirtoa ja varmuuskopiointia, mikä tekee niistä käteviä, mutta ei oikeastaan sen erikoisempia kuin mikä hyvänsä kovalevy, joka nyt sattuu verkossa käytössä olemaan. Sitä ne ovat datakeskukset täynnä - tilaa ja prosessoreja. Jälkimmäisiä tarvitaan siihen, että niihin otetaan yhteyttä. Servereiksi niitä kutsutaan. 

Tämä nyt on vähän pelkistettyä, sillä internetissä serverit toki tekevät kaikkea muutakin. WWW-protokolla on sellainen tiedonsiirtomenetelmä, jossa selaimilla voi pyörittää kaikenlaisia ohjelmia, ja se pullataikina on paisunut aikamoiseksi monimutkaisuuden järkäleeksi. Ei nyt mennä siihen sen enempää tai aleta halkoman hiuksia, sillä pohjimmiltaan kyse internetissä, pilvissä, sähköisissä palveluissa, sähköpostissa ja kotona pyörivässä Samba-serverissä on siitä, että tietoa säilötään jossain verkkoyhteyden päässä. On ihan kätevää, että samaan tietoon pääsee eri vehkeillä ja eri paikoissa käsiksi sen sijaan, että pitäisi kuljetella levykkeitä, muistitkkuja tai siirrettäviä kovalevyjä paikasta toiseen. 

No, typerästä ideasta huolimatta, aloinko nyt sitten yhdistämään Commodore 64:sta tähän vyyhtiin?

Olisipa kiva vastata että tottakai, mutta en tietenkään. Ei sillä, harrastelijat ovat kyllä kyhänneet Commodore 64:seen nettiyhteyksiä, jotka eivät vehkeen valmistusaikoihin ei vielä tyrkyllä ollut ja tulipa vastaan video, jossa tyypin kuusnepa toimi serverinä. Tavallaan - enkä voi painottaa tarpeeksi sanaa tavallaan. Doomikin on saatu pyörimään raskaustestissa - tavallaan. Sen verran, että sanoa voi. Ihan yhtälailla kylmä fakta on, ettei Commodoren 64:n noin yhden megahertsin prosessori ja 64 kiloa muistia, josta käyttöjärjestelmä kahmi jo ison osan, kera aikansa hitaine väylänopeuksineen ei yksinkertaisesti riitä mihinkään tällaiseen. Ei lähimaillekaan. 

Tässä hommassa on kyse siitä, kuinka survon Sambaserverini Commodore 64:n runkoon ja näin yhdistän kivasti kaksi suosikkiasiaani. 

Mainittakoon, että yhtään Commodorea ei vahingoitettu projektia tehdessä. Enempää kuin oli jo vahingoitettu. Minulla oli hyllyssä eräs Commodore, jonka varaosiksi riisutut sisäkalut olin korvannut Raspilla joskus muutama vuosi sitten. Halusin tehdä retropelikoneen, jonka käyttö jäi lopulta siihen, että totesin toimivaksi ja otin kuonoon jossain vanhassa pelissä. Siitä se päätyi hyllylle.

Koska kone seisoi turhana ja sen koteloon oli tehty jo paljon muutoksia, tuumasin, että tämä saa päätyä uuteen käyttöön. Kuvat kertokoon enemmän.

Samalla kertaa ajattelin vaihtaa paremman viilennyksen serverikoneelle. Siinä kun oli vain yksi siili ja tuulettimesta huolimatta se kävi turhan lämpöisenä. Tuli huomattua sellainen juttu, että Verkkokaupan Raspi-valikoima on surkastunut olemattoman kokoiseksi. Ei löytynyt apua sieltä, vaikka nettikaupasta mitä vain tilattua saisikin. Odotusajalla. 

Powerin verkkokauppa lupaa myös yhtä ja toista, mutta myymälästä ei löydy. Raisiossa sanottiin suoraan, ettei tähän uuteen myymälään sellaisia ole ajateltu edes ottaa enää. Totesi, että on se raspivillitys vähän menneen talven lumia. 

Varmaan niinkin, ainakin kun ajattelee asiakaskuntaa, jota tällaiset isot toimijat tavoittelevat. Raspberry ei ole sellainen valmis härveli, joka lyödään tulille kotona eikä se toisaalta ole valmispaketteineen mikään ihmeellinen koottava. Sen kun lyö piirin kuoreen. Harrastelijoiden vehje, tai vakavampien rakentajien.

on tuollaista luokkaa. Oman työkoneen tilasin Englannista. Ehkä niitä menisi kaupaksi, jos niitä olisi saatavilla, mutta nyt kun asiakkaat on oppineet niitä muualta hakemaan, niin ei sille enää oikein mitään voi.

Sattumoisin kuitenkin löytyi Turusta sellainen paikka kuin Triopak. Lupasi netissä, että hyllystä löytyy - ja voi pojat, että löytyikin. Siis oikeasti, sieltä löytyy vaikka mitä. Suosittelen tutustumaan, mikäli minkälaista tahansa elektoniikkaa muistuttavaakin tarvetta on. Myyjä oli todella asiantuteva ja sieltähän tarttui mukaan vähän kaikenlaista muutakin tarpeellista sälää.

Mutta projektiin: Ajatus oli, että sen kun vain vaihtaa vanhan Raspin uuteen. Samalla vetää verkkojohto sieltä jotenkin pihalle ja listä USB-c virtaliittimeksi.

Retropelikoneen sisäkalut näytti tältä. Virtakytkin on tyynesti lisätty virtaa tuovan USB-johdon väliin. Mikäs siinä. Tehokasta ja nelosen Raspi (joka tässä siis oli) oli hankala saada käynnistymään virtapainikkeesta, joka siihen muutenkin piti erikseen rakentaa jos sellaista mieli.

Raspilla oli tuollainen hieno pleksistä leikattu (paska) kotelo, minkä tosin muinoin valitsin, koska se oli hyvä kiinnittää tukevasti. Muuten hyvä ja siisti, mutta se käytännössä kootaan pinoamalla pelkistä leikatut levyt yhteen, mikä teki siitä aika kolhon. Puhutakaan, että levyjä hajosi jo ensimmäistä  kertaa tätä kasatessa. 

Paikka on hyvä. Saa muistikortin vaihdettua purkamatta koko viritystä.

Siinä sama kun näppäimistö on irrotettu. Kuvassa myös kovalevy ja uusi Raspi kotelossaan sovitusta odotellessa. 

Yllätys oli muistaa nuo pitkän johtokerät, jotka oli tuonne jätettävä. Ei ollut lyhyempiä johtoja silloin, eikä kaikesta päätellen ylimääräistä rahaakaan niitä ostella. Tai sitten oli joku helvetillinen hoppu saada tämä äkkiä tehtyä. Ihan hyvä olisi ollut avata tämä ennen kuin alkoi tekemään mitään. Olisi varmasti tarttunut järkevämmän mittaiset johdot mukaan samalla kuin kaikkea muutakin tuli hankittua. 

Mutta nyt niitä kuvia

Tässä masiina päällä ja palvelemassa. On se nyt sentään kivempi, että on tälläkin näppäimistö. Hauskasti kone on näppiksen sisällä ihan samalla tavalla kuin tässä kotikoneessakin :D