"Minä nyt tosin raspitan pikkuhiljaa koko Loimaan"

Näin menin sanomaan eräässä Raspberry Pi -ryhmässä nauruhymiöiden saattelemana. Mutta ei leikkiä, ilman pientä totuutta. Jäin ihan miettimään, mitä kaikkea Raspberryn kanssa on tullut toteutettua. 

Näitä kaikenlaisia projekteja tulee kotona viriteltyä omaksi huvikseen ja kokeilumielellä, mutta yleensä kaikki jää paljolti käyttämättä projektin valmistuttua. Esimerkiksi Commodoren 64-viritelmät on olleet kivoja askarreltavia. Ja on ne ihan kivoja tuossa seinähyllyläkin pölyä keräämässä, mikä niiden ainoksi tehtäväksi on muodostunut. 

Nyt kun tulin sanoneeksi, niin ehkäpä jonkin RetroPi-hommelin rakennella. Viime kerran jälkeen olen kiinnittänyt töllön seinään ja sinne saisi kivasti raspin jemmaan, ja nyt kun käyttökoneena raspi linukoineen, onnistuisi pelien siirtokin sinne helpommin ssh:lla kuin Windowsin läppärillä. Vaan eiköhän sen pitäisi jo selvä olla, että sinne se unohtuisi television taakse nätisti kätkettynä koko RetroPi.

Huvikseen askartelemisen, kokeilemisen ja säätämisen käytännön ilo hyötyineen manifestoituu, kun eteen tulee tarve, jonka oivaltaa raspin muotoisen palikan täyttävän.

Kulttuurituottajan työssä täällä Loimaalla se oli ensimmäistä kertaa yksinkertainen mediasoitin.

Meillä oli näyttely, jossa osana oli ääniteos. Vaihtoehtona oli lähinnä kytkeä jokin vanha läppäri kiinni kaiuttimiin ja aina aamuisin pistää sieltä soittolista päälle. Ajatus soti vastaan laiskuuden maksimoimisen filosofiaani ja tuumasin, että on varmaan oltava kätevämpikin tapa. 

Homma toteutettiin sitten niin pistin asensin raspiin VLC:n, tein soittolista ja käskytin pistämään sen pyörimään käynnistyksen yhteydessä. Ei muuta tarvinnut, kuin kytkeä virta päälle ja pois. Äänenvoimakkuus säädettiin langattoman näppiksen kautta ja näyttöähän ei luonnollisesti ollut.

Seuraavan kerran mediakonetta tarvittiin viime kesänä Kuivurigallerian valokuvanäyttelyssä, jossa osa kuvista pyöri projektorin heijastamana kankaalla. Taas kaivettiin raspi laatikosta ja tällä kertaa laitoin sen pyörittämään videota lenkillä. Jälleen riitti, kun veti talosta virrat päälle ja pois.

Videon kanssa tosin piti vaihtaa kolmosen raspista neloseen, koska teho ei riittänyt videon sulavaan pyörittämiseen. Ja kuvista olin koostanut videon, koska VLC "ei toista kuvia". No, nyt tiedän paremmin, että totta hitossa toistaa, kunhan vain osaa mennä sen säätämään oikein. Silloin en osannut :D

Harmikseni en löytänyt kuvia näistä projekteista lainkaan, mutta eipä niissä nyt mitään niin ihmeellistä olisi ollutkaan. Samanmoisia virityksiä ne oli, kuin tämä viimeisin nyt käytössä oleva.

Taidemuseossa on jälleen näyttely, jossa osana on ääniteos ja jälleen se pyörii raspin varassa. Kieltämättä se piti rakentaa siihen melkoisessa kiireessä, mutta tällä kertaa perehdyin asiaan hieman paremmin. Olin äkännyt jostain, että VLC:n saa muodostamaan soittolistan hakemistosta, mikä tietysti helpottaa kummasti ettei soittolistaa pidä aina tehdä ja muokata erikseen. Riittää kun heittää tavaran oikeaan paikkaan. 

Sittemmin tuli mieleen, että kannattaa vastaisuudessa jättää ssh auki, jotta soitettavaa sisältöä pääsee paljon kätevämmin säätämään. Tällaiset asiat eivät tule mieleen ensimmäisenä, kun kuitenkin ollaan kaupungin melko väkevästi suojatussa tietoverkossa, mutta eihän raspin tarvitse siinä osana olla. Siitä voi tehdä oman hotspottinsa, johon voi ottaa yhteyden tarvittaessa ja kun pistää sen piilotetuksi, ei siihen ihan äkkiä käsiksi kukaan pääse. 

Mietin myös vaihtoehtoa, että se hakisi toistettavan sisällön sambaserveriltä. Voisi olla kätevää silloin, jos koneita on paljon ja niiden toistamaa sisältöä haluaa hallita yhdestä paikasta. Sellainen skenario, mitä on vaikea nähdä tulevaksi, mutta tällainen voisi olla yksi tapa rakentaa ja hallita infonäyttöjärjestelmää, mutta siihen tosin on parempiakin työkaluja, joista puhun erikseen. 

Yhtä kaikki, nyt kun vehje on käytössä niin sitä ei härkitä. Pitää kyllä vähän testailla. Kaapissa noita olisi lisää, jos sellainen testailemisen vimma sattuu syttymään :D

Mutta tosiaan, tällaisiin tehtäviin Raspberry Pi sopii kuin nenä päähän. Tehoa riittää hyvin yli tarpeen, koneen voi huoletta jättää päälle ja katkoa virtaa miten lystää. Jos muistikortti sattuu vaurioitumaan, niin uutta putkeen vain. Vehje ei käytännössä pidä mitään ääntä. 

Vitosessa sentään koneen saa turvallisesti päälle ja pois nappulasta, mutta siinä ei taasen ole sisäistä äänilähtöä. Asiansa hoitava USB-äänikortti maksaa ehkä pari kymppiä, ettei sen puoleen, mutta aina on mahdollista, että laitteen tunnistamisessa tai oikeaan paikkaan rekisteröitymisessä on häikkää, mikä tarkoittaa ylimääräistä säätämistä... Aina jotain.

Kolmosen raspi riittää enemmän kuin hyvin audion pyörittämiseen. Videota varten kannattaa hankkia vähintään nelonen, tai suoraan vitonen sillä kolmosen ja nelosen ero ei ole niin merkittävä kuin nelosen ja vitosen. Nelonen pyörii vähemmällä virralla ja siinä on sisäinen ääniulostulo, mutta muuten sen teho kalpenee vitosen rinnalla. 

Komponenttipula on nostanut myös Raspberryjen hintoja. 4 gigan muistilla kolmosesta saa pulittaa 70€-80€ ja vitosesta 120€-130€. Päälle vielä kotelot. Kolmonen toimii puhelimen laturilla, eikä siilejä kummoisempaa jäähytystä vaadi. Ne tulee usein koteloiden mukana. Lisäksi kolmoseen menee suoraan normi HDMI-liitin. Vitonen puolestaan käytännössä vaatii tuuletinjäähdytyksen ja 27w virtalähteen sekä mini HDMI-HDMI-sovittimen tai -johdon. Oheiskrääsään menee siinä siis enemmän, mutta niidenkin kanssa 4 gigasen saa alle kahden sadan.