Mitä Piitä nyt taas?!
Minulla on ollut ongelma. Tai ei ehkä ongelma, mutta mielihalu hankkia läppäreiden tilalle pöytäkone. Käytännössä pyörittelen juttuja kahden läppärin ja Samsungin tabletin kanssa. Työjako on kutakuinkin seuraava:
Olen kirjoitellut enemmälti tabletilla bluetooth-näppiksen kanssa ja sillä olen myös editoinut suurimman osan videoista. Musavideot, droonivideot ja kaikenlaista, mitä en ole täällä julkaissut, on tehty Samsungin Tab S10:llä. Se on kätevä, akku kestää ja tehot riittää. Mutta se on tabletti, jolla ei esimerkiksi nettisivuja ole kätevä päivitellä. Kuvia saa asetella tietokoneilla, joissa on hiiri.
Sitten on Windows-läppäri. Yksitoistasella tusaa, minkä tusaa. Siinäkin kestää akku hyvin ja se on hyvä, kun tarvitsee selata, muokata niitä kotisivuja ja ylipäätään peruskoneena ajaa asiansa.
Varsinaiset vaativammat jutut teen vanhalla Acerin peliläppärillä, jonka käytettynä ostin jotakuinkin 6 vuotta sitten. Sitä pyörittää Studio Ubuntu. Musahommat hoituu sillä, kuten hommat, jotka vaatii vähän vääntöä enemmän. Siinä on vain sysipaska akku ja muutenkin se on aika kohmuran kokoinen. Näyttö on liian hyvä keski-ikäisille silmille ja resoluutioonsa nähden turhan pieni.
Läppäreiden liittäminen ulkoisiin näyttöihin ja näppiksiin on ihan pelleilyä. Ei kestä hermo sellaista säätämistä yhtään, kun pitäisi hommia tehdä.
Joten...
Pöytäkone olisi tarpeen. Sellainen missä on kaksi näyttöä ja joka on helppo naksauttaa päälle. Mutta se maksaa. Ja nyt vasta maksaakin, kun komponentteja kahmitaan datakeskuksiin, joissa tekoäly tekee tekoälyttömiä juttuja. Viimeisen vuoden sisällä hinnat ovat nousseet räjähdysmäisesti, eikä tuhat euroa riitä mihinkään.
Sitten on myös se kysymys, että kuinka tehokas kone on riittävä. Sillä kaikki, jotka koskaan ovat tietokoneita koonneet, tietävät erittäin hyvin, että on aika haastavaa vetää selkeää rajaa mikä riittää, mihin on tyytyminen ja mitä haluaa. Raha tietysti määrittää paljon, mutta oli budjetti mikä hyvänsä, aina on valinnanvaraa mihin panostaa.
Tekisi mieli pelata. Tekisi mieli panostaa koneeseen, jolla voi pelata ja jossa kuva olisi yhtä nättiä kuin liikkuminen sujuvaa. Sitten voisi ostaa parilla kolmella sadalla pelejä, joita ei kuitenkaan sitten kovin pitkään pelata jaksaisi. Tekisi mieli joskus pelata, mutta oikeastaan en jaksa, halua - ei huvita eikä oikeastaan edes kiinnosta.
Se on jonkinlainen FOMO. Nostalginen FOMO. FOMO FOMOsta.
No, sattumoisin olen mieltynyt myös Raspberryihin. Kiehtoo etenkin se, että kämmenelle mahtuvalla yhden piirilevyn koneella pystyy tekemään yllättävän paljon asioita. Rasperry Pi on optimoitu hyvin ja kaikki sille rakennettu softa myös. Rasbianissa ei ole juuri mitään turhaa mukana. Ei älykkäitä toimintoja, ei himmeleitä ja hämmeleitä. Hyvin yksinkertainen kone, joka tekee mitä sen käskee tehdä ilman loputonta mutinaa. Se antaa tuhota järjestelmätiedostot tuosta vain.
Tykkään.
En välttämättä siitä, että sillä on helppo tosiaan kone tehdä käyttökelvottomaksi, vaan että se antaa tehdä mitä vain ilman mutinointa. Ja jos (ja kun) sen saa tuhottua, se on tavattoman helppo asentaa uudestaan.
Niinpä tuli sitten mieleen vähän tarkastella paremmin, mitä uusimman sukupolven vitosmalli kykenee tekemään. No, kaapissa oli jouten vain nelonen, mutta koska videoeditointi onnistui silläkin ja Renoisen (musasoftan) sai helposti asennettua ja pyörimään, niin tuumasinkin, että mitäpä jos tekisin pöytäkoneen raspista.
Taas yhdenlainen älytön päähänpisto, mutta hei! Minäpäs koitan. Katsotaan miten sen potku ja omat hermot riittää. Tämä projekti oppimiskäyröineen ansaitsee myös oman blogin.
Katsotaan jääkö tämä ainoaksi raspilla laadituksi :D
Tosiaan, tilatut kamat on vielä matkalla. Toistaiseksi nelkku saa vielä palvella tässä siihen asti