Olipa kerran käyttöjärjestelmä

Okei, tehdään heti selväksi, että nyt vedetään mutkia suoriksi, pelkistetään ja yleistetään ihan huolella. Kaikessa mitä seuraavaksi sanon, on rutkasti saivartelemisen varaa yhtäältä kuin tehdä omia tulkintoja. Sanon sen nyt kuitenkin selvästi, että puhun yleisellä tasolla sukeltamatta UNIXeihin, DOSseihin tai muihinkaan historiallisiin juttuihin, joihin liittyy selkeä kausaalisuus, miksi tilanne nykyään on mikä on. Jos sellainen kiinnostaa, niin netistä löytyy vaikka kuinka ja paljon tietoa kaikesta tästä.

Se disklaimerista - asiaan:

Nykyisin meillä on käytännössä kolme käyttöjärjestelmää, joilla tietotekniikkaa ja maailmaa pyöritetään: Windows, MacOs ja Linux.

Windows on takuulla kaikille tuttu. Siihen on törmännyt ja törmää väistämättä vaikka kuinka vannoutunut Apple- tai Linuxkäyttäjä olisikin ja siitä on kaikilla myös mielipide. Syy miksi se on niin yleinen on monisyinen, mutta sen voi pelkistää vaikkapa niin, että Windows on järjestelmä, joka pyrkii olemaan helppokäyttöinen ja toimiva erilaisissa kokoonpanoissa. 

Jo siitä maailmanajasta lähtien kun PC-tietokoneet tulivat, on niiden komponentteja valmistanut ja kehittänyt moni yritys, mistä seurasi se, että kaikkien tietokonemerkkien koneet olivat erilaisia, mutta silti niissä pyöri sama käyttöjärjestelmä. Tähän päälle vielä se porukka, joka kokoaan tietokoneensa itse hyväksi katsomistaan osista.

Sanomattakin selvä, ettei välttämättä ole ihan yksinkertaisin homma rakentaa tällaisten himmeleiden päälle käyttöjärjestelmää, joka toimi kaikkialla samoin ja mahdollisti yhteensopivuuden sekä samojen ohjelmien käytön. 

Tämä yhteensopivuus itseasiassa on aivan sen ytimessä, että meillä ylipäätään on tällainen tietoyhteiskunta nykyään. Ennen PC-koneita oli erilaisia kotikoneita, kuten Commodore ja sen seuraaja Amiga. Nämä olivat suljettuja järjestelmiä. Ne olivat aina täysin samanlaisia tyyppinumeronsa mukaan. Käyttöliittymät vaihtelivat. Se mikä toimi yhdessä koneessa, ei toisessa toiminut. Ennen kuin tuli PC, jonka komponentteja teki eri tehtaat ja käyttöjärjestelmiä toiset. Windows näistä pääsi niskan päälle, kahmaisi ja näivetti loput ja nyt eletään sitten sen kanssa. 

Vaikka Mikrosoftia ja sen tuotteita on varaa arvostella vaikka kuinka, on kuitenkin sen hegemonian ansiota, että komponenteissa kilpaillaan ja että homma on kehittynyt. Kehittyy yhä, mutta ei enää samalla tavalla kuin vielä pari vuosikymmentä sitten.

Windows toimii jotakuinkin päin persettä kaikkialla. Kaatuilee enemmän tai vähemmän aina versiosta riippuen, päivittää taukoamatta ja paikkailee loputtomia turvallisuusaukkoja. Mutta vaikka perseesti toimisi, se toimii samalla tavalla kaikkialla. Siihen on myös ehdottomasti eniten ohjelmistoja, eikä se tule häviämään mihinkään ainakaan pitkiin, pitkiin aikoihin.

Windowsin ohella meillä on myös Applen MacOs, joka monessa mielessä on täysi vastakohta Windowsille. Applen käyttöjärjestelmän nimittäin ovat hyvin optimoituja, vakaita ja turvallisia. Ja kalliita. Kohtuuttoman kalliita siihen nähden, että ne kootaan aivan tismalleen samoista osista kuin yli puolet halvemmat PC:t 

Tämän sanominen saa veriä kiehumaan. Asia nimittäin on niin, että jos Windowsin suosio perustuu siihen, että laitevalmistajat lyövät sen esiasennettuna kovalevyille, Applen suosio perustuu yksinomaan brändille. MacOs ei sohlaa koneissa, koska ei vain voi marssia kauppaan ja ostaa Applen käyttöjärjestelmää, jonka tunkisi itse kyhättyyn PC-koneeseen. MacOs on optimoitu tiettyyn koneeseen, jossa on tiety komponentit. Se ei tarvitse valmiuksia toimia satunnaisissa kokoonpanoissa, joka taas on Windowsin epävakauden ydinsyitä. Applen vehkeet on niin suljettuja, että vaatii oikeasti tekemistä ja osaamista saada niillä pyörimään mitään, mitä omenafarmi ei ole halunnut niillä pyörivän. 

Kaikki tämä kuitenkin tekee Appleista tehokkaita, yksinkertaisia ja vaivattomia. Niillä tekeminen on kuin höttöisessä pumpulissa köllimistä - niin kauan, kun tekee juuri niinkin Apple haluaa niillä tehtävän. Turha yrittää säätää mitään oleellista, mikä henkilökohtaisesti tekee niistä surkeita työkaluja kun oikeasti jotain tehdä pitää. 

Viimeiseksi meillä on Linux, mikä ei oikestaan sellaisena tarkoita mitään. Annas kun avaan mitä tarkoitan: Linux on PC-koneille suunniteltu avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmä. Tarkoittaen sitä, että sen koodia saa muokata ja optimoida sitä miten huvittaa. No, koska ihmiset tunnetusti ovat hyvin joviaaleja ja yhteistyökykyisiä möllyköitä, on meillä tietysti monia Linuxin versioita. Ja koska yhdessä halutaan edetä samaan hiileen puhaltamalla, on Linuxkäyttäjien kesken joskus hemmetinmoista kujertelua, mikä versio on kaikista parhain. 

On Debiania, Gentoota, Archia ja vaikka mitä. Vähän samalla tavalla kuin pirstaleiksi hajonnut kristinusko tai latinan kieli. Yhtä samaa perhettä, mutta ei kuitenkaan hirveän läheistä aina.

Olen itse tykästynyt Debianiin perustuvaan Ubuntuun, minkä sanominen ääneen vie katu-uskottavuuden syvän pään Linuxpiireissä heti. Ubuntu muistuttaa Windowsia ja siinä on pyritty samankaltaiseen helppokäyttöisyyteen. TosiLinuxtyypit kun tekevät kaiken komentoja kirjoittamalla. Ubuntuun oli aika helppo tutustua Windows-pohjalta ja se vain tarttui. Saa siinäkin ihan riittävästi komentoja näpytellä joskus, mutta joka version myötä vähemmän. Mikä on hyvä, sillä tietokone on minulle työkalu, jonka soisin sellaisena parhaiten aina palvelevan. 

Kun siis puhuu jotain Linuxista, pitäisi aina vähän määritellä paremmin, mistä linuxin versiosta on kyse, mutta nyt kun kerran niitä mutkia suoriksi vedetään, niin ihan yleisesti voi sanoa, että Linux(it) on vakaita, resurssitehokkaita ja turvallisia, idioottivarmoja käyttöjärjestelmiä. Niitä on mahdollista muokata eri tarpeisiin ja ne tekee mitä niiden käskee tehdä. 

Tosiaan, niillä on helppo tuhota koko käyttöjärjestelmä parilla komennolla, kunhan antaa salasanan.

Kääntöpuolina toki on se, että joskus voi vaatia aika paljon päänraapimista saada joku hommeli toimimaan. Terminaali - konsoli, jolla komentoja syötetään - tulee kyllä tutuksi, sen voin luvata. Lisäksi, koska Linuxille ei monikaan tee kaupallisia ohjelmia, sen ohjelmistot seuraavat usein perässä sitä mitä Windowsille ja MacOsille tulee. 

Kun aloin tutustumaan Linuxiin, törmäsin sanoihin: "Linuxilla voi tehdä kaiken sen mitä millä tahansa muullakin käyttiksellä, mutta ei samalla tavalla.". Sanat ovat osoittautuneet todeksi ja se on hyvä neuvo. Oli silloin ja on yhä. 

Mainitsin edellä, että Windowsilla on ollut iso rooli, jotta nykyään elämme tällaisessa tietoyhteiskunnassa. Se näkyi etenkin pelien kohdalla. Kun peliteollisuus alkoi kasvaa, haistoivat laitevalmistajat siinä taaloja, minkä myötä panostettiin mm. 3D-näytönohjaimien ja prosessorien tuotekehitykseen. Suurille tehoille löytyi kysyntää muustakin kuin pelimaailmasta ja Windowsin avulla ne saatiin myytyä. En malta olla mainitsemmatta sitä ironiaa, että nimenomaan Nvidian pelikäyttöön suunnittelemien prosessorien arkkitehtuuri osoittautui sopivan erinomaisesti suorittamaan Googlen julkaiseman tekoälykonseptin laskelmia. Nyt on näytönohjaimien saatavuus huono, hinta kova ja tuotekehittely siirtynyt vastaamaan tekoälyn tarpeita. 

Aikamoinen vaikutus kyllä ollut peleillä.

Linux-käyttöjärjestelmien osuus pöytäkoneissa on mitättömän pieni. Kaikessa muussa tilanne on kuitenkin aivan toinen.

Koko maailman tietoverkko on rakennettu Linuxin varaan.

Internet, palvelimineen ja pilvineen sekä tietojärjestelmineen pyörii pingviinivoimalla. Siellä ei ole Microsoftin saati Applen viritelmiä. Jos kodista löytyy älyvehkeitä, niissä on Linux. Kaikki Android-laitteet ovat Linuxeja. Kun Linus Torvalds opiskeluaikoinaan kehitti Linuxin, hänen tavoitteena oli rakentaa käyttöjärjestelmä kotikoneille. Ei onnistunut, mutta tulikin jotain paljon suurempaa. 

No nyt sitten kun aiheeseen päästään, niin Linuxilla se raspberrykin pyörii. Joskin saa siihen Windowsinkin tungettua, jos oikein tahtoo. Kaipa se on vähän sama asia, kuin asentaa Doom raskaustestiin. Sekin on tehty, mutta en tiedä onko siinä sitten mitään järkeä muuta kuin, että tehty on.

Raspberryssä on kuitenkin eräs piirre, mikä vaikuttaa mitä siihen voi tunkea ja mitä ei. Nimittäin sen prosessorin arkkitehtuurityyppi. Tavallisissa tietokoneissa on joko AMD:n tai Intelin lätkä sen perusteella kumpi näistä firmoista on koneen suorittimen valmistanut. Näissä prosessoreissa on eronsa - niitä ei voi kiinnittää samaan emolevyyn ja niiden toiminta eroaa jossain määrin toisistaan. Molemmat ne kuitenkin ovat x86-arkkitehtuurin prosessoreja, kun taas Raspberryn prosessori on ARM-arkkitehtuuria. 

Tämä on sellainen oleellinen asia, miten prosessori toimii ja mihin sen suunnittelussa on pääpaino laitettu. Pieniä ja energiatehokkaita ARM-prosessoreita käytetään puhelimissa, tableteissa tai ylipäätään pienissä mobiileissa laitteissa. Ja raspissa - kun taas x86 on se perus.

Prosessorin arkkitehtuuri luonnollisesti vaikuttaa ohjelmien toimintaan. X86:lle tehtyä käyttöjärjestelmää ei yksinkertaisesti ole mahdollista antaa ARM-prosessorin käsiteltäväksi. Tai voi, mutta ei siinä saa aikaan kuin virheitä. Eivät ne ymmärrä toisiaan.

Se, että ohjelmien pitää toimia myös ARM-arkkitehtuurin ympäristössä, mikä kieltämättä rajaa vaihtoehtoja. Linuxin puolella asiaa ei kuitenkaan ole huonolla tolalla ja tein kyllä ennalta selvitystä, että kaikki tarvittava toimii. Selainpohjaisissa luonnollisesti ei tätä ongelmaa ole, mutta esimerkiksi Netfixin käyttäminen vaatii temppunsa. Jostain syystä Netfix on tehnyt tarkoituksella vaikeaksi sen käyttämisen missään Linux -ympäristössä. No, sitä varten on televisio muutenkin, mutta Linuxin kanssa kyllä tällaisia hankaluuksia välillä on.

Raspiin saa hyvin optimoidun Ubuntun, mikäli haluaa tuttua ja turvallista, mutta sille on myös ihan oma Raspberry Pi OS, joka Ubuntun tapaan pohjautuu Derbianiin. Raspin omassa käyttöjärjestelmä on koruttomampi, mutta pippurisempi. Siltä se ainakin tuntuu, ja koska tälle linjalle on lähdetty, on parempi mennä tappiin asti. 

Kirjoitin tämän vielä nelosella. Uusi on jo Suomessa ja toimitustakin luvattiin tänään, mutta nyt se tietysti jumittaa tullissa, koska tilasin sen Briteistä, jotka änkyräpäissään erosivat EU:sta. Kiitti vaan! Parempi kuitenkin ehkä kuin että olisin hankkinut laitteen jenkeistä. Siitä olisi voinut tulla vielä mielenkiintoisempi rumba. 

Syy siihen, miksi Briteistä on aika yksinkertainen. Aikani selasin mitä kaikkea koneeseen tarvitsen ja mistä ne saisi kätevimmin tilattua yhdellä kertaa. Useassa komponentissa oli saatavuusongelmia tai sitten hinta oli aivan järjetön. 16gigasta laitetta oli hankala löytää varastosta ja toisaalta kotelo oli myös haasteellinen, koska perusmalleihin ei mahdu SSD-levy. Kiinosti myös valmis Raspberry 500+ setti, jossa kone tulee näppäimistö-kotelon sijaan, mutta se oli loppuunmyyty kaikkialla. Paitsi Briteistä löyty. Englannin näppäimistöllä, mutta johan siihen on tottunut tämän retronäppiksen kanssa :D

Sellainen siellä siis odottaa. Tullissa. Onneksi UPS tuo sen perille sitten joskus ilman että Posti pääsee sitä pyörittämään pitkin Suomea ennen hukkaamistaan.