Unreal Quake!

Niinhän sitä totesin, että Quaken kanssa ei onnistu. Kunnes sitten onnistui. Ja hyvin onnistuikin - saa vedellä maksimiresoluutiolla ja silti pysyy sulavana. Okei, kunhan vähän sääteli, mutta ei nyt mitenkään ihmeellisesti.

Mutta miten tähän päädyttiin? No...

"Tämä itseasiassa soveltuisi hyvin Unreal Tournamentiinkin, mutta katsotaan sitä sitten joskus jos katsotaan." Näin menin kirjoittamaan edellisessä postauksessa ihan vilpittömästi ajatellen, että Unrealin kanssa edessä on ihan omat ongelmakenttänsä. Toisin kuin ID-softwaren Doomit ja Quaket, Unrealin pelimoottorin lähdekoodia ei ole annettu avoimeksi ja se tarkoittaa sitä, että siitä ei pääse yhteisö rakentamaan versioita eri laitteille. Mitä pikaisesti netistä katselin, niin mitään sellaista projektia ei ole tiettävästi missään menossa muutenkaan, eikä isommin löytynyt foorumeiltakaan keskusteluja, kuinka edes teoriassa olisi mahdollista Unrealia Raspiin saada pyörimään.

Siinä sivussa kuitenkin löytyi Unreal-fanien ylläpitämä OldUnreal -sivusto. Siellä on kamaa ja tavaraa, rakkaudella ylläpidettynä. Ja myös asennustiedostot Unrealiin, Unreal Tournamentiin ja Unreal Tournament 2004:ään. Joskin Windowsiin. 

Linuxeihin on kuitenkin saatavilla sellainen Wine -niminen Windows-emulaattori, jolla ikkunamasiinan ohjelmia pystyy Linuxin päällä pyörittämään. Ennen kuin tarvii repiä pelihousuja, niin tiedän toki, ettei Wine ole emulaattori vaan enemmänkin tulkki, mutta kun en nyt halua sukeltaa siihen, miksi Winen kutsuminen emulaattoriksi on moukkamainen pyhäinhäväistys. Riittää kun toteaa, että Linux pyörittää Winen avulla Windowsin ohjelmistoja usein nopeammin kuin Windows itse. 

Jäinpä siinä miettimään, että oikeastaan kiitos edellisen epäonnistuneen emulaattorilimbon, minullahan on tässä nyt asennettuna tulkkeja muutenkin, jotka voivat tulkata normaalille Linux-koneelle tehtyä Wineä. Ei siinä nyt mitään menetä vaikka koittaisikin.

Ja kannatti koittaa. Windowsille tehty Unreal pamahti pyörimään tulkkien kanssa niin että heilahti ilman mitään mutinoita, ja pyöriikin mukavasti. Päivän mittaan tästä heräsi ajatus, että mitä jos lataisikin Steamin Windows-version koneelle, asentaisi sen Winellä ja lataisi sillä sitten Quaken...

Arvatkas miten kävi? :)

No päin helvettiä tietenkin. Steam kyllä latautui hyvin ja kummallisesti jopa pyöri vähemmän raskaasti. Quakenin latautui ja asentui paljon rivakammin, kuin Linuxin omalla versiolla, mutta ei lähde käyntiin. Hämmentyy näyttötiloista ja keskeyttää koko roskan. Okei, tämäkin on asia, jonka varmaan saisi korjattua. Kukaties, tällainen viritelmä saattaa toimia useimpien pelien kanssa hyvin, mutta ei Quaken. Ja koska nyt olen saanut Doominkin pyörimään hyvin ihan omalla Linuxin natiivilla pelimoottorilla, en sen enempää sitten jäänyt kikkailemaan.

Sen sijaan, kun asensin Quakesta ei-Steam -version, niin johan alkoi tapahtua. Nyt pyörii, ja hyvin pyöriikin. Pari pikku ongelmaa on: Jos tahtoo, että se pyörii koko ruudulla, niin näyttötilaksi on laitettava koko ruudun koko, vaatimattomat 2560 x 1440 pikseliä. Onpahan ainakin terävä. Pientä säätöä jostain efekteistä piti tehdä, mm. vaihtaa miten grafiikka toteutetaan, kun pelissä ollaan veden alla ja luopumalla pehmennyksistä - joilla tosin tuolla resoluutiolla ei ole mitään virkaa muutenkaan. Se tosin riitti. Oikein hyvin pelattavissa, ei nyi eikä nytky. 

Toinen juttu on se, että peliä ei saa asennettua niin, että siitä saisi kuvakkeet ja jos koittaa käynnistää suoraan tiedostosta Winen kanssa, niin ei toimi. Pitää aina käynnistää Winen työpöytä ja siltä valita "suorita", josta sitten kaivaa Quaken käynnistystys. Wine onneksi muistaa missä on viimeksi käynyt seikkailemassa, ettei se nyt niin ihmeellinen homma ole, mutta silti kuvake olisi kiva. Oli miten oli, niin toimiipa kuitenkin. Perkele!

Toki, kun sen ensimmäisen Quaken tähän kerran sai, niin samalla vaivalla sitten kai sen kakkosenkin voi asentaa. Ja sen sentään pystyi asentamaan, ja sekin pyörii hyvin. Koko näytölle sitä ei toki niin vain laiteta. Joku tulkkaa jossain vaiheessa niin päin helvettiä, että oksat pois. Näyttiloja on kauhea läjä, enkä niitä  kaikkia käynyt edes läpi. Nyt se menee jollain 1200 x jotain tilassa 50 hertsisenä, mikä täyttää suurimman osan näytöstä. Sen verran iso kuva, ettei se oikestaan häiritse.

Mutta kaiken kaikkiaan, alkaa sujua nämä tällaiset ylimääräiset pelleilyt. Yleensä ottaen ongelmia alkaa ilmaantua, kun aletaan käyttämään grafiikkakiihdytystä. Tarkemmin 3D-laskentaa. Raspissa kaikki 3D on ohjelmistopohjaista. Tässä ei toisin sanoen ole sellaisia grafiikkapiirejä, mitä 3D-ohjaimissa. Tästä syystä Blender takkuaa, eikä sille oikeastaan voi tehdä mitään. Takkuaminen on sitä vähäisempää mitä pienemmässä ikkunassa sitä pyörittää, mutta täydellä koolla kannattaa unohtaa koko juttu. 

Luulen, että ongelmat juuri näiden vuosituhannen vaihteen kieppeillä ilmestyneiden pelien kanssa liittyvät siihen, että tällöin ei vielä ollut samanlaisia 3D-standardeja kuin nykyään. Peleihin oli tehtävä suora tuki 3D-korteille, sillä ei ollut DirectX:iä sun muita yhtenäisiä rajapintoja. Oli valmistajien omia virityksiä. Tällainen kuitenkin nykyaikainen kone ei ymmärrä kaikesta jeesisteipillä kasassa pysyvistä kikkailuista välttämättä mitään. Ja oikeastaan samantapaisia ongelmia näiden pelien kanssa on ollut muidenkin koneiden kanssa ainakin silloin, kun ne Steamiin ilmestyivät. Ja juuri tämän ikäisiin pelien kanssa. 

No, mene ja tiedä. Kunhan pohdin "ääneen". Tavallaan niinkin, kiitos mekaanisen näppäimistön. Heh... 

Tämä on siten vähän ajankäytöllisesti haastava juttu, että juuri tämän ikäiset pelit tällä toimii hyvin, koska juuri ne minua eniten peleistä kiinnostaakin. Juttuhan on niin, että Doom on puhtaasti nostalginen lapsuuden ja nuoruuden juttu. En ole aikoihin sitä läpi pelannut, mutta se vain pitää saada toimimaan mitä erilaisimmissa jutuissa. Vähän sama, kuin löytää taululle paikka. Tai kukalle. Tai kissan vessalle ja ruokakupille. Sitä on vasta kotona, kun tällaisilla asioilla on paikkansa. Samoin, sitä tuntee koneen omakseen vasta, kun sillä Doomin saa pyörimään.

Quake taas on paljolti sisäpiiriä. Mikan kanssa välillä pelataan Quake läpi. Tahkotaan samalla puolla mörköjä pahimmalla mahdollisella vaikeustasolla. Juodaan limpsaa, vedetää karkkia ja snäkkiä. Perse liimattuna penkkiin ja käsi hiireen. Melskataan ja huudetaan. Quakeen liittyy lämpöä.

Kakkososansa on ihan jees, vaikkakin ei ykkösen veroinen. Sitä koskaan niin olla hakattukaan, mutta Unreal Tournament... Voi pojat.

Jotenkin päässyt vallan unohtumaan kuinka hauska ja loppuun asti viilattu se peli onkaan. Nyt kun olen sitä tuossa yksin tietokonetta vastaan pelannut, niin on kyllä naurattanut. Joskus saa ihan hulluja osumia ja onnistumisia, joskus saa pataan oikein huolella, mutta aina vaan naurattaa, että jos oli. Kaikki siinä pelissä on niin älyttömän hyvässä tasapainossa. Ei turhia aseita, monenlaisia kenttiä ja erilaisia pelimuotoja. Tietokonepelaajat on hyvin ohjelmoitu ja niillä on jopa pientä oppimiskäyrää. On vauhtia ja toimintaa. Ei ainoatakaan tylsää hetkeä. Hirveää vääntöä ensimmäisestä sekunnista viimeiseen. 

Unreal Tournamet on heittämällä paras refleksiräiskintä mitä tiedän. Sanon tämän tosin tyyppinä, joka ei uusimpia pelejä ole edes pelannut, mutta sen verran nähnyt, että nyt tilalla on kaikenlaista hahmon kehitystä, todella hienoja grafiikkoja ja hillittömät määrät erilaisia vehkeitä ja vempeleitä. Varmaa ihan mukavaa sekin, mutta itse tykkään enemmän tällaisista yksinkertaisista hiotuista jutuista, jossa kaikki aloittavat aina samasta tilanteesta ja taidot (ja tuuri, etenkin se tuuri) ratkaisee. Pelit kestää enintään noin 10 minuuttia. Helppo aloittaa ja lopettaa. Okei, lopettamisen kanssa voi olla vähän niin ja näin, kun aina voi vielä yhden ottaa :D