Sammaljättejä Söderlångvikissa

Juhannuksen tienoilla kävin katsomassa Kim Simonssonin sammaljättejä Söderlånvikin puutarhassa. Varsinainen museo jäi tällä kertaa välistä, mutta tarkoitus olikin käydä tapaamassa näitä varsin kookkaita ja yksityiskohtaisia jättejä. 

Veistokset olivat löytäneet paikkansa miellyttävässä hyvin hoidetun puiston miljöössä. Kontrasti oli itseasiassa varsin mielenkiintoinen, sillä rakennettu ja hyvin ylläpidetty puisto ei sinällään ole varsinaisesti luonnollinen. Voi rehellisesti kysyä kuinka lähelle luontoa sellaisessa ympäristössä loppujen lopuksi pääsee, kun rikkaruohot on kitketty, nurmet ajettu ja polut rakennettu hiekasta. Toistaalta ihmisen tekemät veistokset eivät nekään ole mitään luonnon loihtimia asioita. 

Siitä huolimatta Simonssonin sammaljätit ovat kuitenkin lähempänä elävää luontoa kuin vaikkapa marmori- tai pronssiveistokset. Niissä on luonto enemmän läsnä - olkoonkin kuinka hallitusti sitten tahansa.

Hienoja teoksia, hienossa ympäristössä. Hieno kokemus ne siellä kohdata.