Tekoäly hittoon mun taiteesta!

Jälleen tullut seurattua vähän keskusteluja. Kaiketi sitä pitäisi yrittää vältellä enemmän, mutta tekoälyn ja luovan tekemisen välinen suhde herättää monenlaisia intohimoja kanssanisäkkäissä. Ja minussa myös.

Mitä tulee tekoälyn ja taiteen tai luovuuden yhdistämiseen, niin sen vastustamisessa yleensä kahdesta asiasta: Tekoäly uhkaa tehdä  hiotut taidot ja osaamisen turhaksi, minkä myötä menettää paitsi arvostuksen myös mahdollisuudet työllistyä ja ansaita. Samalla se horjuttaa nykyistä pitkään vallinnutta dynamiikkaa ammattilaisuuden ja amatöörimäisyyden välillä.

Toisekseen sitä vastustetaan laajemmin siksi, että sitä tungetaan todella aggressiivisesti joka paikkaan.

Teokälytaide ei ole taidetta. Piste! Se, että sitä tungetaan alueille, jossa taide vallitsee, ei tee siitä taidetta. Se tekee siitä syövän, joka tuhoaa sen, mitä taide on: ihmisen puhetta, ihmisten ajatusten ja tunteiden siirtämistä toisille ihmisille. Ihmisten välistä abstraktia kommunikointia ja siinä ei tekoälyllä tai muullakaan epäinhimillisellä ole sijaa.

Tekoäly on tuotankotyökalu, minkä tuottajan näkökulmasta toisaalta ymmärrän hyvin.

Kun pitää saada kuva, musiikkia tai tekstiä johonkin, tekoälyn käyttäminen on monin verroin houkuttelevampaa kuin etsiä ihminen tai ihmiset sitä tekemään, keskustella pitkään ja tarkkaan mitä halutaan ja odottaa, että jotain syntyy mitä mahdollisesti pitää säätää. On otettava huomioon, miten kommunikoida jotta tulos olisi sellainen kuin halutaan ilman, että kukaan pahoittaa mielensä. Se ei ole mukavaa ja sillä on huomattava vaikutus myös lopputulokseen. Taiteilijat tulkitsevat ja se tulkinta on osa kokonaisuutta. Sille on annettava tilaa ja se on herkkää, aina. Ja kun käytössä on kone, jonka tunteita ei tarvitse huomioida ja joka suoltaa versioita käsittämättömällä nopeudella verrattuna ilmaiseksi ihmisten käyttämiseen, on helppo nimetä roppakaupalla tilanteita, jossa se vaikuttaa paljon paremmalta ja järkevämmältä vaihtoehdolta. 

Mutta kaikesta hienoudestaan huolimatta, siihen kaikkein tärkeinpään se ei ulotu - ihmisten väliseen abstaktiin kommunikointiin. Mainostoimistoissa tekoälyyn tartuttiin nopeasti. Varsin pian siihen myös petyttiin. Tekoälymainokset eivät vetoa ihmisiin. Nyt se on siirtynyt amatöörien käyttöön, joille Canvan käyttökin on liian teknistä. Poikkeuksia tietysti on, mutta ei selväksi trendiksi asti. Tietysti tähän voi joku urputtaja puuttua ja yrittää todentaan toisin. Minulle riittää, että avaa television, radion, sanomalehden ja katsoo sieltä kuinka hyvin on tekoäly läpimurron tehnyt siellä, jossa siihen hanakasti yritettiin tarttua. 

Minä en tukeudu tekoälyyn edes byrokraattisissa tai muissakaan taustahommissa, jossa se voisi helpottaa, puhumattakaan, että sen avulla jotain esittävää päästäisin sormieni läpi. Syyt on ilmiselvät: mihinkään byrokratiaan liittyvän lähelle sitä ei kannata päästää, koska byrokratia perustuu ohjeisiin, sääntöihin ja lakiin, missä viimeiseksi kaivataan tekoälyn hallunisointia tai sekoilua. On helpompi tehdä itse kuin tarkistaa kaikki tekoälyn jäljiltä. Toisekseen en käytä sitä, koska sen käyttö heikentää omaa osaamistani. 

Mitään en tuota tekoälyllä siitä yksinkertaisesta syystä, etten suostu tuottamaan paskaa.

Tämän huomasin hyvin nopeasti. Jos ei harjoita jotain mitä osaa, se taito alkaa heikentyä aika nopeasti, kun sitä ei käytä. Ihan kivoja analyyseja sillä saa aikaiseksi, mutta ne voivat olla täysin hatusta heitettyjä ja vaikka ei olisikaan, koen tärkeäksi ymmärtää kaikki vaiheet, jotka analyysin tuloksiin ovat johtaneet. Ulkoistamalla homman koneelle, joka ei ymmärrä kysymystä ihmisen lailla, katkaisee kaikki mahdollisuudet sukeltaa syvälle koko prosessiin. 

Tekoälyn käyttämisen myötä menettää paljon enemmän korvaamattomia asioita, kuin mitä sillä voi saavuttaa. On toki tilanteita, jossa se on hyvä apu ja työkalu, mutta paljon vähemmän, kuin ajatellaan. Mutta tätä nyt on turha kenellekään tekoälyyn hurahtaneelle yrittää sanoa. Eikä se minua oikeastaan edes kiinnosta, miten kukakin tallaamisensa tallaa. Jos ei tajua mitä missaa, niin ei välttämättä ole ollutkaan mitään mitä missata.

Tekoälyä tungetaan kaikkialle, koska siihen liittyy valtavia taloudellisia odotuksia. Se on uusi ja kiiltävä ja ihmiset tunnetusti paitsi uteliaita myös laiskoja. Ei ihme siis, että sen kanssa räpelletään mielellään vaikkakin joka paikkaan tunkeminen on alkanut ärsyttää isoa kasvavaa joukko ihmisiä jo nyt. 

Nyt ollaa jo tilanteessa, jossa olet joko puolesta tai vastaan. Harmaa alue siinä välissä on tullut niin onnettoman kapeaksi, ettei mitään vähääkään rakentavaa keskustelua voi juuri käydä. On vain kaksi leiriä, joihin heitetään, halusit tai et, mutta puolet on valittava. 

Tämä näkyy jo pelkästään visioissa, kuinka tekoäly muuttaa työnkuvia ja katoavatko jotkut työt nyt kokonaan. Kysellään ja pohditaan, viekö se työpaikat.

Ihan mielenkiinnosta, niin mitkä ne työt tarkalleen on, jotka tekoäly korvaa?

Sattumalta nähdään, että julkisella puolella on paljon turhia virkoja ja nimikkeitä sieltä poterosta katsottuna, jossa julkinen sektori on liian paisunut ja muutenkin turha hyvävelijärjestelmän himmeli. Puhutaan jostain hämäisistä valvojista, byrokraateista tai muusta mitä en osaa yhdistää mihinkään julkisen alan virkaan, tehtävään tai työhön ja joita ei taida oikeasti ollakkaan. Tulee väistämättä mieleen, että taitaapi enemmänkin olla hukassa käsitys mitä julkinen puoli tekee ja sisältää.

Joten, kun aloitetaan julkisen työpäaikkoja korvaamaan, niin aloitetaanko siistijistä, tietoturvavastaavista, opettajista, tekniseltä puolelta, talousosastosta, viherlaitoksesta, kulttuuripuolelta, markkinoinnista ja viestinnästä, hallinnosta ja kaupunginjohtajasta, vai mistä?

Jos nyt tekoälystä on hyötyä jossain tehtävissä niin on se kumminkin vähän toinen juttu, kuin että se hoitaisi julkisen palvelut kokonaan. Näinkö se menisi, että päättäjät päättäisivät miten sitä ohjeistetaan ja se sitten suunnittelee ja toteuttaa? Oikeastaan mihin sitten enää tarvittaisi päättäjiä?

Yhtäkaikki, älytöntä vänkäämistä mikä ei perustu mihinkään muuhun, kuin että olet joko tekoälyn puolesta tai sitä vastaan.

Mutta olipa keskustelu sitten minkä sävyistä tahansa ja vaikka kuinka kiinni jossain lillukanvarsissa, niin tekoälytaide ei silti ole taidetta. Piste ja huutomerkki!

Tämä sanottuna kuitenkin, tämä ei tarkoita etteikö se voisi olla, mutta se edellyttää oman prosessinsa. 

Kun valokuvaus keksittiin ja alkoi yleistyä, ei sitä pidetty millään muotoa taiteena. Siitä huolimatta se otti paikan maalausperinteeltä, jossa pyrittiin jäljentämään oikea maisema mahdollisimman tarkkaan. Kun ei muutakaan tapaa ollut kuvaa tallentaa, se tehtiin maalaamalla, olkoonkin, että taiteilijat tapasivat hieman lisäillä ja poistaa kuvasta jotain. 

Valokuva kuitenkin oli tarkka ja täsmällinen, mutta ei taidetta. 

Valokuvia varten piti olla omia näyttelyitään ja niitä esiteltiin erilaisissa tilanteissa eri tavalla. Maalauksien joukkoon ne eivät kelvanneet. Tällä oli jännittäviä seurauksia, sillä kun valokuvaa taiteena syrjittiin, se oli myös vapaa kehittymään suuntaansa, jossa se oli edukseen. Valokuvan mahdollisuudet avautuivat paremmin, eikä se jäänyt vangiksi niihin raameihin, jotka maisemamaalausperinne olisi sille asettanut. Sen käyttö ja kuvauskohteet laajenivat ja samalla laajeni tapa käyttää koko laitetta. 

Valokuva ei tunkeutunut samalle kentälle maalaustaiteen kanssa. Sitä ei hyväksytty sinne. Sen sijaan se pystyi kehittymään omaksi ilmaisumuodokseen joka oli vapaa maalaustaiteen ehdoista ja raameista.

Valokuva voi olla viihteellinen, se voi olla dokumentti tapahtumasta - aikaan pysäytetty kuva. Se voi olla selfie, muisto ja vaikka mitä, mutta ennen kaikkea se voi olla taidetta. Ja valokuvataiteella on ihan oma henkensä, mediuminsa ja ominaispiirteensä, oli kuva millainen tahansa, mistä tahansa tai otettu millä tahansa laitteella, käsitelty tai käsittelemätön. Mutta kiistatta se voi olla ja onkin taidetta, jonka estetiikasta ja menetelmistä voi keskustella. 

Tämä edellytti, että valokuva tyrmättiin taiteena ja että kävi läpi oman prosessinsa, jossa sen taiteellinen ulottuvuus löytyi ja osin tästä samasta syystä tulisi tekoälytaidekin tyrmätä taiteena. Toisaalta myös siksi, että se tunkeutuu alueille, joille se ei kuulu imitoimalla ja matkimalla.

Kaikki Sunomusiikki pois kaikilta nykyisiltä musiikkialustoilta. Yksinkertaisesti täysi bänni ilman mitään kompromisseja tai saivartelua mikä osa kappaleesta on tekoälyllä tehty tai "avustettu". Kaikki tekoälyroska pois valokuvien joukosta, grafiikasta ja maalaustaiteesta. Kaikki 3D tulosettu taide pois perintisten veistosten joukosta. Ehdoton nollatoleranssi ja räikeät merkit kaikkien tekoälyjuttujen päälle. Suhtautua kaikkeen tekoälytaiteeseen jos ei suoranaisesti halveksuen, se kuitenkin jyrkästi hyläten.

Paitsi, että se varmasti monelle tuntuisi hyvälle ja vaikka se pahoittaisi "tekoälytaiteilijoiden" mieliä, seuraisi siitä pari asiaa: Tekoälytuotoksia varten alkaisi muodostua omia alustojaan ja venueita. Alkaisi syntymään omia näyttelyitään, omia tapahtumiaan. Ja se alkaisi hiljalleen muodostua joksikin, jolla olisi omat tapansa viestiä niitä samoja inhimillisiä abstakteja ajatuksia, mitä muukin taide viestii. Siitä voisi syntyä oma vapaa välineensä, jota ei raamita olemassa olevat, joihin se syövänlailla nyt tunkeutuu ja se kehittyisi omaehtoisesti joksikin, mihin mikään muu ei samalla tavalla pysty.

Tai sitten ei, mutta sitähän ei tiedetä, ennen kuin sille annetaan mahdollisuus.

Nykyisellään se keskittyy vain imitoimaan ja kopioimaan luomatta mitään uutta ja kiinnostavaa. Se on haastettava ja se tapahtuu vain hylkäämisen kautta. Ja tämän suhteen olen vilpittömästi sitä mieltä, että jotakin aidosti uutta ja mielenkiintoista voitaisiin todellakin saavuttaa.

Eihän siitäkään kovin pitkää aikaa ole, kun rap ja hiphop nähtiin roskana, joka lähinnä köyhdytti musiikkia. Piti näistä tai ei, tuskinpa kukaan pystyy rehellisesti edes pienen avarakatsoisuuden omaavana myöntämään, että ei se nyt tainnut ihan niin olla. Ei nämä tyylit musiikkia ole pilanneet. Ehkä joitakin kappaleita, joihin niitä on pitänyt väkisin survoa pelkästään, koska suosittua ovat, mutta ei musiikkia yleensä. 

Voi sitä myötähäpeän määrää, kun paskaa räppäystä joutuu vielä tänäkin päivänä kuulemaan.