Unbalanced

Singularis onkin sitten ihan oma projektinsa. Kyseessä on kortti- ja lautapelin yhdistelmä, jossa pelaajat mittelevät keskenään asein ja loitsuin sekä luomalla laudalle olentoja ynnä muita vastustajalle päänvaivaa tuottavia juttuja. 

Pelin kehityshistoria on kuitenkin pitkä ja se on polveillut kaikenlaista, kuten Qwarru-kirjat. Ja kun sanoin pitkä, myös tarkoitin sitä: Peli sai alkunsa 1997 tai -98 Assemblyssa, jossa bongasimme joidenkin pelaavan Magic The Gatheringia. Mika tiesi MTG:stä sen verran, että siinä tehdään jotain loitsuja ja olentoja. Mistään emme MTG-kortteja saaneet, mutta meillä oli korttipakka mukana ja näin syntyi Bugs and Spells. Jossain kohtaa tuli ajatus yhdistää peli Space Crusadeen ja näin syntyi Singularis.

Unbalanced on tällä hetkellä viimeisin versio. En pysty edes laskemaan kuinka mones se on, sillä matkalla on nähty jos jonkinlaista versiota. Kehitystä on kuitenkin koko ajan ohjannut sellainen ajatus, että siinä ei haluta olevan turhia kortteja - joita esim. MTG:ssä valtaosa on - ja että sitä olisi hauska pelata. Kortit olisi tehokkaita, eikä keräilykorttimaisuus tarkoittaisi sitä, että peliin olisi käytettävä tolkuttomasti rahaa, ennen kuin olisi mahdollista rakentaa hyvä pakka. Rahan tärvääminen ei yksinkertaisesti auttaisi. Erityistä huomiota kiinnitettiin myös siihen, että peli ja kirja ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Qwarrun maailma - johon siis sekä Singularis että Qwarru-kirjat sijoittuvat - on niin samaa kaanonia, ettei kummassakaan ole elementtejä, jotka toisesta puuttuisi ja jos jokin hahmo kirjassa tekee jotain, on se pelissäkin mahdollista. 

Ongelma Singulariksen kanssa kuitenkin on kerta toisensa jälkeen liittynyt tasapainotukseen tai sitten asioihin, jotka vaikeuttavat tai estävät pelin laajentamisen. Tämä näkyi mm. niin, että uusia kortteja oli mahdottoman vaikea keksiä sen noin 140 jälkeen, mitkä "ensimmäiseen viimeiseen" versioon tuli. Myöhempään "viimeiseen versioon" niitä tuli melkein puolet vähemmän

Tasapainotus aiheutti ongelma sitäkin enemmän, sillä kun kortit tulevat käteen satunnaisesti ja vahinkoa heitetään neljästä kaksitoistasyrjäiseen noppaan, silloin tällöin saattoi hävitä pelin yhdessä vuorossa. Periaatteessa se oli pelaajan omaa vikaa, mutta jos tuuri vain oli huono, ei siinä taidot tai taktiikat auttaneet.

Singulariksen edellinen "valmis versio" oli kieltämättä tasapainoinen ja reilumpi. Samalla siitä oli tullut niin tylsä, että sen pelaaminen ja jatkokehittäminen jäi.

Viimeisimmän parin kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen syntyikin sitten Koop!, joka lähtökohdiltaan, maailmaltaan ja pelimekaniikaltaan on erilainen ja tasapainoinen. Se tarjoaa haastetta, on viihdyttävä ja reilu. Koop! oli lähtökohdiltaan myös keräilykorttipeli, mutta siitä luovuttiin varhaisessa vaiheessa, kun se olisi alkanut haittaamaan pelin kehittämistä. Koop!a on nyt hinkattu pari vuotta ja sen vaiheista tulee tänne oma osionsa. 

Koop!:n myötä kuitenkin avautui vapaampi mahdollisuus palata Singularikseen. Tämä on aika psykologista: Nyt kun meillä on tasapainoinen, tarinavetoinen peli, jota voi jatkaa ja kehittää eri tavalla helpommin ja luontevammin, ei Singulariksen sitä tarvitse olla. 

Kokosin kasaan uuden version Sinuglariksesta, jossa tasapaino oli heitetty valokeilasta taka-alalle ja keräsin mukaan kaiken eri versioissa olleet jutut. No, en ihan kaikkia, sillä pahimmat ylilyönnit ja huonosti toimivat, vähemmän kiinnostavat saivat jäädä pöytälaatikkoon homehtumaan. Yksi erittäin hankala asia liittyi kääntö-kortteihin, joilla sai varastettua vastustajan asioita ja käännettyä hyökkäyksiä. Ne olivat herkullisia kortteja - ja niin hyviä, että niitä laitettiin maksimimäärä kaikkiin pakkoihin. Asia on kuitenkin ratkaistu toimivammalla kompromissilla nykyisessä versiossa, joka osuvasti on nimetty Unbalancediksi - epätasapainoksi. 

Tässä kohtaa on tarpeen korostaa sitä seikkaa, että vaikka Unbalancen käytännössä rakensin itse, ei sitä missään tapauksessa voi pitää kehittämänäni. Olen Mikan kanssa kehittänyt peliä vuosikaudet. Ilman häntä ei olisi valtavaa versioiden kekoa, josta suht helposti saattoi valita toimia ideoita yhteen läjään. Sen lisäksi peli nojautuu paljolti sellaisiin hyväksi havattuihin käytäntöihin ja mekanismeihin, jotka on yhdessä rakennettu, säädetty ja hyväksi todettu. 

Singularin Unbalanced on yhtä yhdessä kehitetty peli, kuin mikä hyvänsä muukin. Ensin on idea, sitten varhainen testiversio jonka jälkeen hommaa lähdetään tekemään yhdessä paremmaksi.

Pääsimme vasta hiljattain pelaamaan sitä ensimmäistä kertaa, ja kyllähän se nostalgian lisäksi hauskaa oli. Pelit voivat kestää mitä vain minuutista puoleen tuntiin. Ei ole aina kovin reilua, eikä voi mitään, jos tuuri on huono. Silti peli tuottaa hienoja "hold my beer" -hetkiä, naurua ja EIII!! - JEE!! -huudahduksia. Ja kiroilua.

Nyt ollaan vielä siinä vaiheessa, ettei sääntöjä ole kirjattu kunnolla ylös ja käytetään vanhojen versioiden lautoja, jotka eivät riittävän hyvin tähän versioon sovi. Kehitys kuitenkin jatkuu ja tällä osastolla sitä voi seurata paremmin.